Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Katalonia haikailee itsenäiseksi

Felix Siivonen

Syyskuussa tulee kuluneeksi 300 vuotta Katalonian liittämisestä osaksi Espanjan valtiota. Se saisi monien katalaanien mielestä riittää. Artikkeli on julkaistu Ulkopolitiikassa 2/2014.

Katalonia haikailee itsenäiseksi
KUVA: MIQUEL BENITEZ / ALL OVER PRESS

 Espanjaan kuuluvan Katalonian itsehallintoalueen presidentti Artur Mas lupasi viime vuo­den lopulla, että katalaanit pääsevät äänestämään itsenäisyydestään marraskuussa 2014. Puheenaihe on hal­linnut sen jälkeen Katalonian julkista elämää.

Masin ilmoituksesta syntynyttä po­liittista ja perustuslaillista kiistaa pui­daan nyt Katalonian ja Espanjan kesken, eikä kukaan osaa varmuudella sanoa, mitä syksyllä tapahtuu.

Espanjan parlamentti torjui katalaa­nien vaatimuksen kansanäänestyksestä huhtikuussa selkein luvuin 299–47. Kan­sanedustajista vain katalaanit ja baskit äänestivät aloitteen puolesta.

”Itsenäistymistä ei voi enää estää”, uskoo kuitenkin 41-vuotias finanssi­pankkiiri Carles Bernat. ”Näin laajaa kannatusta ei ole elinaikanani nähty.”

Bernat tarjoaa kyydin Ranskan rajal­ta Barcelonaan ja puhuu tauotta.

”Katalonia olisi elinvoimaisempi valtio kuin moni EU-maa, mutta nyt taannumme Espanjaan kahlittuina. Me katalaanit olemme ahkeria ja yritteliäitä, espanjalaiset laiskoja ja ahneita. Niin se vain on”, Bernat sanoo.

Ei vain rahasta

Katalonian itsenäisyyden kannatus pysytteli vuosikymmeniä parissakym­menessä prosentissa, mutta on noussut huimasti vain muutamassa vuodessa. Nyt itsenäisyyttä kannattaa eri lähteiden mukaan jo 50–60 prosenttia katalaaneis­ta. Mitä on tapahtunut?

Plaça Catalunyan aukiolla Barcelo­nassa Francesc Galó ja Lluís Serrat pe­laavat lämpimässä auringossa hitain liik­kein backgammon-lautapeliä. He eivät ole päättäneet kantaansa, mutta uskovat tietävänsä, mikä katalaaneja hiertää.

”Kaikki kysyvät samaa: miksi me maksamme enemmän veroja kuin muut ja saamme vähemmän?” Galó sanoo.

”Täällä tiet murenevat, ja verovaroil­la tehdään Etelä-Espanjaan uusia teitä, joilla kukaan ei aja”, Serrat lisää.

Viime vuonna tehdyssä kyselyssä 80 prosenttia katalaaneista oli sitä mieltä, että he maksavat liikaa veroja Espanjan keskushallinnolle ja saavat julkisina pal­veluina takaisin liian vähän.

Poliittisen paineen alla Espanjan hallitus taipui vuonna 2009 julkaisemaan monien vaatimia tietoja eri alueiden mak­samien verojen ja julkisten menojen suh­teesta. Niiden mukaan Katalonia maksaa keskushallinnolle 8,5 prosenttia enemmän kuin saa siltä tuloutuksina, ja Katalonian omien laskelmien mukaan määrä on py­synyt samalla tasolla aina vuodesta 1986. Katalonia saa keskushallinnolta lainaa, jolla se kattaa ainakin osan tästä erosta.

Itsenäisyyttä ajavan Assemblea Na­cional Catalanin kansainvälisten asioi­den johtaja Ricard Gené on kyllästynyt puhumaan rahasta.

”On Espanjan propagandaa kääntää keskustelu rahaan ja syyttää katalaaneja itsekkäiksi”, hän tuhahtaa.

”Se on yksi puoli asiassa, mutta kyse on ennen kaikkea kulttuurista ja taiste­lusta sen olemassaolon puolesta.”

Järjestöt tekevät hartiavoimin töitä, ettei huomio rajoittuisi talouskysymyk­siin. Tietoa kulttuurista, kielestä ja histo­riasta on yritetty levittää muun muassa kirjojen avulla.

Gené ojentaa 300-sivuisen teoksen, jonka nimi on Mitä maailman tulee tie­tää Kataloniasta? Joukkorahoituksella toteutettu kirja koostuu historiallisista kuvista, kertomuksista ja asiantuntija­haastatteluista. Kirjan ovat saaneet pos­tissa yli 10 000 maailman mielipidevai­kuttajaa paavista Madonnaan.

Englanninkielisiä kirjoja ja essee­kokoelmia on ilmestynyt viime vuosina useita kymmeniä. Kaikissa toistetaan samaa näkökulmaa: Katalonia on oma kansakuntansa, jota on alistettu liian pitkään.

”Monet unohtavat, että tuhatvuotias Katalonia on ollut suvereeni valtio 700 vuotta ja osa Espanjaa vain viimeiset 300”, Gené kiihtyy.

Kielletty kieli ja Generalitat

Vuosi 1714 merkitsee monille itsenäisen Katalonian valtion loppua. Silloin Espan­jan perimyssodan voittanut Bourbon-su­kuinen prinssi Filip V valloitti Espanjan ja kukisti häntä vastustaneiden katalaa­nien viimeisen pesäkkeen 14 kuukautta kestäneen Barcelonan piirityksen jälkeen.

Uusi kuningas kielsi katalaaneilta kaksi asiaa, joiden pohjalle identiteetti oli rakentunut: katalaanin kielen ja Ka­talonian parlamentin, Generalitatin.

Katalaanin kieli on vähintään yhtä vanhaa perua kuin vuonna 897 perustet­tu Katalonian kreivikunta. Ensimmäisen katalaaninkielisen tekstikokonaisuuden julkaisu ajoitetaan 1000-luvun lopulle. Nykyään katalaania puhuu äidinkie­lenään seitsemän miljoonaa ihmistä ja toisena kielenä viisi miljoonaa Espanjan itäosassa Katalonian ja Valencian itse­hallintoalueilla sekä Baleaarien saarilla. Katalonian hallinto budjetoi vuosittain noin 30 miljoonaa euroa kielen aseman parantamiseen tukemalla muun muassa julkaisutoimintaa ja koulutusta.

Ongelmia on seurannut aina kun Espanja on puuttunut kielen ja Genera­litatin asemaan, varsinkin kaoottisella 1900-luvulla. Vuosina 1923–1930 hallin­nut diktaattori Miguel Primo de Rivera ja vuonna 1939 valtaan noussut Francisco Franco kielsivät katalaanin kielen käytön ja hajottivat Generalitatin. Sisällissodan jälkeen Franco teloitutti Barcelonassa 1 734 katalonialaista sekä Generalitatin presidentti Lluís Companysin, koska piti heitä kapinallisina.

Francon hallintoa paenneet katalaa­nipoliitikot perustivat diasporassa ”kan­sallisneuvoston”, joka ylläpiti poliittista ja kulttuurista toimintaa muun muassa julkaisemalla katalaaninkielisiä kirjoja.

Kun Franco kuoli, Espanjan uusi perustuslaki ja sen pohjalta solmittu it­sehallintosopimus palauttivat kielen ja Generalitatin aseman vuonna 1979.

Ricard Genén mielestä nykyiset on­gelmat johtuvat kuitenkin juuri tuolloin solmitusta sopimuksesta.

”Vuoden 1979 sopimus oli epärei­lu. Katalonia joutui myöntymään liikaa muun muassa talouskysymyksissä. Mutta Francon jälkeen kaikki olivat valmiita te­kemään mitä tahansa demokratian eteen.”

Käännekohta 2010

Katalonian ja Espanjan poliittisia suhtei­ta tutkivan ICPS-instituutin johtaja Joan Marcet i Morera myöntää, että itsehal­lintosopimus on kiistojen keskipisteessä.

Sopimusta päivitettiin 2000-luvun al­kupuolella, ja Katalonia määriteltiin Es­panjan alaiseksi ”kansakunnaksi”, jolla oli huomattavasti aikaisempaa laajem­mat oikeudet, erityisesti veronkeruussa.

Uusi, kansanäänestyksellä hyväk­sytty sopimus allekirjoitettiin vuonna 2006, mutta neljä vuotta myöhemmin Espanjan perustuslakituomioistuin mi­tätöi siitä osan laittomana. Päätöksessä todettiin, ettei Katalonia voi olla kansa­kunta, vaan maan ainoa kansakunta on Espanja. Myös katalaanin erityisasema hallinnon kielenä mitätöitiin.

Seuraavana päivänä noin miljoona katalaania osoitti mieltään Barcelonan kaduilla. ”Päätökset kohdistuivat pie­niin, mutta symbolisesti tärkeisiin asioi­hin. Ihmisten tyytymättömyys Espanjan keskushallintoon purkautui. He kokivat, etteivät kelpaa sellaisina kuin ovat, kata­laaneina”, Marcet i Morera toteaa.

Hän näyttää kuvaajaa, jossa itsenäi­syyttä kannattavien viiva kääntyy nou­suun juuri vuonna 2010.

”Se on käännekohta, historiallisesti­kin”, hän toteaa.

”Katalonian politiikassa on aina ol­lut kaksi akselia, ideologinen ja natio­nalistinen. Vuoden 2010 jälkeen kaikki poliittiset valtapuolueet ovat olleet ideologiasta riippumatta ensi kertaa natio­nalistisia.”

”Jotain suurta tapahtuu”

Barcelonan Les Cortsin kaupunginosan keskeltä löytyy katalaanikulttuurin pää­näyttämö, Euroopan suurin jalkapallos­tadion Camp Nou ja sen ympärillä ka­talaanien suurimman urheiluseuran FC Barcelonan urheilupuisto.

Värikäs ihmisletka valuu urheilu­puiston sisähalliin seuraamaan seuran koripallojoukkueen ottelua italialaista Milania vastaan.

”Francon aikana Katalonian kansal­lislaulu ja lippu olivat kiellettyjä. Tiedät­kö, mitä silloin heilutettiin ja laulettiin?” kysyy päästä jalkoihin seuran väreihin pukeutunut Felipe.

”Barçan lippua ja hymniä”, tyttöys­tävä Sofia vastaa vierestä.

Primo de Riveran diktaattorikaudella Camp Nou suljettiin puoleksi vuodeksi, kun seuran kannattajat yltyivät vihel­lyksiin Espanjan kansallislaulun aikana. Francon aikakaudella seuran sloganiksi vakiintui Més que un club (”Enemmän kuin seura”).

Felipe ja Sofia osallistuivat syksyllä 2012 Katalonian historian suurimpaan itsenäisyysmielenosoitukseen, joka ko­kosi Barcelonaan yli miljoona ihmistä. Ajatukseen itsenäisyydestä he suhtautu­vat silti varoen.

”Ainakin niin kauan kuin Espanjan linja on näin kielteinen”, Felipe perustelee.

”Espanja ja Katalonia tuntuvat kui­tenkin erkaantuvan koko ajan enemmän. Jossain vaiheessa jotain suurta tapah­tuu”, Sofia lisää.


Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

 
Kommentoi artikkelia
 
Ulkopolitiikka 2/2014

Erilaiset naapurit

Teija Tiilikainen

Venäjä elää menneisyydessä

Joonas Pörsti

Ulkopolitiikan nuorallatanssi

Anna-Kaisa Hiltunen

Jäätyneistä konflikteista Krimille

Teksti: Anna-Kaisa Hiltunen, Kartta: Kauko Kyöstiö

Tonga lähti Afganistanista

Juha Mäkinen

Miten kansalaisuudettomat matkustavat valtiorajojen yli?

Anna-Kaisa Hiltunen

Sotavoimaa eniten tarjoavalle

Mikko Räkköläinen

Ulkopolitiikka valittiin parhaaksi

Puolustajasta pelinrakentajaksi

Juha Mäkinen

Suomen verkkainen startti

Joonas Pörsti

Suomi karsii edustustojaan

Juha Mäkinen

Vaikuttavin viisikko

Juha Mäkinen

Missä kuorossa Suomi laulaa?

Hanna Ojanen

Vaiennettu vahtikoira

Teksti: Toivo Martikainen. Kuva: JURI KOTŠETKOV / ALL OVER PRESS

Taisteluosastoista tuli paperitiikereitä

Niklas I. M. Nováky

Talous pakenee laskijaansa

Anna-Kaisa Hiltunen

Arvailua Afrikan taloudesta

Anna-Kaisa Hiltunen

Viro hivuttautuu kohti hyvinvointivaltiota

Kaja Kunnas

Kiistaa kirkoista

Juha Mäkinen

Katalonia haikailee itsenäiseksi

Felix Siivonen

Sveitsi käänsi selkänsä

Teemu Sinkkonen

Kehityspolitiikalta on voitava vaatia tuloksia

Tapio Wallenius

Vuosikertomuksista on jo luovuttu

Timo Olkkonen

Bryssel jäi taakse

Juha Mäkinen

Suomen kannattaisi segmentoida yleisönsä

Jaakko Aspara

Onko Kanada kaupan?

Juha Mäkinen

Solakampi ja vahvempi Eurooppa

Yrjö Lautela

Kiina laiminlöi omat kuluttajansa

Jari Sihvola

Afrikan Stalingrad ja Venetsia

Olli Ruohomäki

Kapitalismin kesytys

Heta Muurinen

Puhu terroristeille

Anna-Kaisa Hiltunen

Itsenäistyä vai ei, Skotlanti?

Anna Bálint

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta