Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Yhden edistys, toisen taantumus

Planeetan rajat

Antti Kivimäki

Vähenevätkö päästöt, kun hiili-intensiteetti pienenee?

Kun Kiina ja moni muu maa ei pysty absoluuttisiin päästövä­hennyksiin, ne puhuvat ”suhteelli­sesta päästöjen vähentämisestä” eli hiili-intensiteetin tai kasvihuone­kaasuintensiteetin pienentämisestä.

Kööpenhaminan ja Cancúnin ilmastohuippukokouksissa Kiina lupasi pienentää hiili-intensiteettiään40–45 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tällä tarkoitetaan sitä, että vuonna 2020 keskimääräi­sen bkt-yksikön tuotanto synnyttäisi 40–45 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin nyt.

Samaan aikaan Kiinan talous kuitenkin kasvaa niin voimakkaasti, että kokonaishiilikuorma kasvaa. Ympäristön kannalta olennaista on se, paljonko kasvihuonekaasuja pääsee ilmakehään, ei se, paljonko niitä pääsee suhteessa bruttokan­santuotteeseen.

Presidenttikautensa keskivai­heilla George W. Bush markkinoi Yhdysvaltain ”ilmastoponnistuksiksi” hiili-intensiteetin vähentämistä, mutta bluffi ei mennyt maailmalla läpi. Nyt Kiinan ”päästövähennykset” on kuitenkin otettu riemuiten vastaan. Miksi?

”Poliittisesti oli iso askel, että Kiina ylipäätään ilmoitti jotain. Kukaan ei oleta, että kehittyvät maat leikkaisivat absoluuttisia päästöjä”, Kati Kulovesi huomauttaa.

Kehitysmaiden ”päästövähen­nykset” ovat vähennyksiä suhteessa oletettuun päästöjen kasvu-uraan maan vaurastuessa.

”Kehitysmaiden hiili-intensitee­tin vähennykset ovat monesti vaativampiakuin teollisuusmaiden absoluuttiset päästövähennykset. Kiinan 45 prosenttia on varsin vaativatavoite”, Oras Tynkkynen vahvistaa.

Toinen kysymys on, riittävätkö poliittiset voitot ehkäisemään ilmastokriisiä.

Janne Hukkinen lyö pöytään laskelman: Jos vuonna 2050 kaikilla maapallon asukkailla olisi nykyinen EU-kansalaisen elintaso mutta maapallon keskilämpötila olisi noussut vain kaksi astetta, kasvi­huonekaasuintensiteetin pitäisi pudota yhteen sadasosaan.

Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja.

Lue myös: Ilmastopolitiikan B-suunnitelma 


 
Kommentoi artikkelia
 
 

Yhteisen planeetan jakajat

Teija Tiilikainen

Äly hoi

Joonas Pörsti/UP

Tarinatekniikoilla vihollista päin

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Nuori ja levoton

Juha Mäkinen/UP

Sitoumukset elintason mukaan

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Puhtaan veden kysyntä kasvaa

Lauri Seppälä

Ei vain leivästä

Juha Mäkinen/UP

Kuluttaja, älä syyllisty

Hanna Nikkanen

EU pelkää kansan valtaa naapurustossaan

Kristi Raik

Kärki edellä

Kaisa Korhonen

Islanti vuonna nolla

Hanna Nikkanen

Islannin ja Wikileaksin romanssi uudisti medialait

Hanna Nikkanen

Myanmar avaa oviaan kurinalaisesti

Bart Gaens

Hollanden taikasana

Raine Tiessalo

Turvaneuvosto terästi otettaan

Janne Taalas

Alueelliset mahdit vastakkain

Joonas Pörsti/UP

Eurooppa maksaa virheistään

Pekka Vahvanen

Finanssikriisi rahapelurin silmin

Henri Purje

Kylmän sodan oppi-isästä tuli toisinajattelija

Kari Möttölä

Jännitettä Vapautuksen aukiolla

Sanna Negus

Ministeri kuin luonnonvoima

Juha Mäkinen/UP