Vaihtoehtoja talouskurille

Joonas Pörsti/UP

Tiukka talouskuri on ollut voimakkaassa vastatuulessa viime viikkoina useissa EU-maissa. Ranskan ensi sunnuntain presidentinvaalien ennakkosuosikki François Hollande vaatii budjettikuria koskevan uuden sopimuksen avaamista jo kättelyssä. Espanjan hallitus on ilmoittanut, ettei se pääsee rankkoihin leikkaustavoitteisiin. Hollannissa hallitus kaatui, kun se ei saanut riittävää tukea leikkauksille.

Kriitikkojen mukaan talouskuri ajaa Eurooppaa lamaan, paisuttaa työttömyyttä ja lopulta vain kasvattaa velan suhdetta bruttokansantuotteeseen. Euroopan syvenevää integraatiota kannattava ajatushautomo ECFR arvioi tuoreessa kommentissaan, että tiukentuva budjettikuri leikkaa Euroopan bruttokansantuotetta tänä vuonna 1,5 prosenttia ja ensi vuonna yhden prosentin. Espanjassa negatiivinen vaikutus olisi jopa 3 prosenttia vuodessa.

Mutta onko uusi budjettisopimus, maaliskuussa solmittu Fiscal Compact, syynä leikkauksiin? ECFR:n vanhempi tutkija Sebastian Dullien muistuttaa kommentissaan, että leikkaukset noudattavat jo aiemmin solmittujen sopimusten linjaa.

Vuonna 1997 käyttöön otettu vakaus- ja kasvusopimus määräsi painamaan budjettivajeen alle 3 prosentin bkt:sta. (Yhtenä velkakriisin taustasyynä on pidetty, että Ranska ja Saksa rikkoivat sopimusta surutta usean vuoden ajan.) Viime syksynä solmittu six-pack tiukensi talousvalvontaa ja määräsi sen tahdin, jolla julkinen velka pitää painaa alle 60 prosentin bkt:sta. Hallitusten välillä solmittu uusi budjettisopimus tuo näihin sopimuksiin lyhyellä aikavälillä vain vähän lisää konkretiaa.

François Hollanden vaatimusten toisella kohdalla, kasvun tukemisella, näyttäisi olevan sen sijaan laajenevasti kaikupohjaa. Huhtikuun viimeisellä viikolla Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi ehdotti budjettisopimuksen rinnalle kasvusopimusta, joka tarvitaan lieventämään leikkausten vaikutuksia. Hollandesta poiketen Draghi tarjosi kuitenkin lähinnä työmarkkinoiden uudistuksia ja EU:n rakennerahastojen tehokkaampaa hyödyntämistä.

ECFR:n mukaan nämä toimenpiteet eivät riitä kääntämään maanosaa takaisin kasvun tielle. Tutkija Sebastian Dullien tähdentää kommentissaan, että lisäksi tulisi:

1. tarjota Espanjalle ja muille velkaantuville maille väljempi aikataulu julkisen talouden vajeen supistamiseen alle kolmen prosentin bruttokansantuotteesta
2. vapauttaa velkaantuneet valtiot julkisista rakennushankkeista ja valjastaa sen sijaan Euroopan investointipankin EIB:n voimavarat infrastruktuurin rakentamiseen näissä maissa
3. tukea velkaantuneiden maiden yksityistä sektoria painamalla korkotasoa alemmas. Vaihtoehtoina on valmistella yhteisten eurooppalaisten velkakirjojen eli eurobondien liikkeellelaskua tai perustaa EU-rahasto velkojen anteeksiantamiseksi.

Lue Dullienin kommentti kokonaisuudessaan ECFR:n sivuilta:
http://ecfr.eu/content/entry/commentary_reinventing_europe_explaining_the_fiscal_compact