Kirjatutka: Uusi tiekartta Lähi-idän realiteetteihin

Dennis Ross ja David Makovsky: Myths, Illusions and Peace. Finding a New Direction for America in the Middle East. Viking 2009, 366 s.

Pekka Vahvanen

Miten Yhdysvaltain tulisi toimia Lähi-idässä? Tähän kysymykseen on etsitty viime vuosikymmeninä vasta­uksialukuisissa esseissä ja kirjoissa. Dennis Ross ja David Makovsky esittä­vät omat suosituksensa kirjassa Myths, Illusions, and Peace. Finding a New Di­rection for America in the Middle East.

Suositusten kannalta on oleellista, että toinen kirjoittajista, Dennis Ross, on presidentti Barack Obaman Lähi-idän politiikan keskeinen neuvonantaja ja työskennellyt aikaisemmin sekä George Bush vanhemman että Bill Clintonin hallinnoissa neuvottelijana Palestiinan kysymyksessä.

Ross pyrkii korjaamaan Lähi-itään liittyviä virheellisiä käsityksiä toimitta­jan ja tutkijan David Makovskyn kanssa. Kaikkien myyttien äidiksi he nimeävät ajatuksen Israelin ja Palestiinan konflik­tista Lähi-idän ongelmien alkusyynä. Alueen suuret kriisit, kuten Irakin ja Iranin välinen sota tai molemmat Persian­lahden sodat, eivät kuitenkaan ole olleet sen sivutuotteita. Siten myöskään Pales­tiinan kysymyksen ratkaisu ei johtaisi alueen kaikkien ongelmien katoamiseen.

Kirjoittajat pitävät selvänä, että Yh­dysvaltain vaikutusvalta Lähi-idässä vä­heni George Bush nuoremman aikana virheellisen politiikan takia. Bushin hal­linnon neokonservatiivit välttelivät Pa­lestiinan kysymyksen ratkaisua, uskoivat liikaa hallitusten vaihtamiseen ja demo­kratiaan pakottamiseen sekä ajoivat Iranin liian ahtaaseen nurkkaan.

Kirjoittajat eivät kuitenkaan pidä yksinomaan neokonservatiivien politiik­kaa ongelmallisena. Vahvan kritiikin kohteeksi joutuvat realisteiksi identifioi­tuvat politiikan tekijät, joihin kirjoittajat lukevat presidentti Carterin neuvonan­tajat Zbigniew Brzezinskin ja William Quandtin. Osansa saavat myös Israel-lobbaajien ulkopoliittista vaikutusvallas­ta kirjoittaneet professorit John Mear­sheimer ja Stephen Walt.

Rossin ja Makovskyn mukaan realis­tit ovat valmiita neuvottelemaan ehdoit­ta yhtä lailla Iranin kuin Hamasinkin kanssa, näkevät Israelin taakaksi Yhdys­valloille, edustavat jonkinasteista arabi­mielisyyttä ja korostavat taloudellisia intressejä.

Ross ja Makovsky syyllistyvät kari­katyrisoimaan näkemyksiä, joita eivät itse edusta. Heidän mielestään neokon­servatiiveja ja realisteja yhdistää se, että kummatkaan eivät ymmärrä alueen rea­liteetteja. Kun muiden argumentit on

 saatu näyttämään älyllisesti alamittaisil­ta, tarjoavat kirjoittajat omat voitokkaat tulkintansa.

Rossin ja Makovskyn suositukset vaikuttavat itsessään kestäviltä. He muun muassa esittävät, että Mahmud Abbasin palestiinalaishallintoa tulisi tu­kea parantamalla Länsirannalla asuvien palestiinalaisten elämän edellytyksiä se­kä kansainvälisellä taloudellisella tuella että helpottamalla asukkaiden liikkumis­ta. Näin palestiinalaisten olisi helpompi uskoa Abbasin tarjoamaan rauhan vaih­toehtoon kuin Gazaa hallitsevan Hama­sin suunnitelmiin Israelin tuhoamiseksi. Lännen neuvotteleminen Hamasin kans­sa antaisi kirjoittajien mukaan järjestöl­le liikaa legitimiteettiä ja kannustaisi sitä jatkamaan äärilinjallaan.

Iranin kanssa Ross ja Makovsky olisivat sen sijaan valmiita neuvottele­maan. Äärikonservatiiviselle hallituksel­le pitäisi vakuuttaa erilaisilla palkkioilla ja rangaistuksilla, että Iran hyötyy enem­män ydinaseohjelmansa lopettamisesta kuin sen jatkamisesta. Yhdysvaltain tu­lisi myös kannustaa Saudi-Arabiaa käyt­tämään taloudellista vaikutusvaltaansa sekä suoraan Teheraniin että ohjatakseen Kiinaa ja Venäjää kauemmas Iranista.