Värisokea presidentti

Obaman ulkopoliittinen työlista

Jussi Hanhimäki

Obaman valinta oli merkittävä tapaus ennen kaikkea Yhdysvaltain oman historian kannalta. Rotukysymykset ovat aina värittäneet vaaleja, ja vielä pari vuotta sitten puhe afrikkalais-amerikkalaisesta presidentistä olisi tuntunut täysin epärealistiselta. Suurin osa asiantuntijoista oli sitä mieltä, että amerikkalaiset valitsisivat Valkoiseen taloon valkoisen naispresidentin ennen minkään rodullisen vähemmistön edustajaa.

Historialliset syyt ovat vahvat: Yhdysvallat oli pitkään orjavaltio, ja 1860-luvun sisällissota vapautti etelävaltioiden afrikkalaisväestön, mutta rotusyrjintä jatkui seuraavan vuosisadan ajan. Aina 1960-luvulle asti niin kutsuttu syvä etelä oli esimerkki amerikkalaisesta apartheidista: mustien äänioikeus pystyttiin takaaman vasta vuoden 1965 Voting Rights Actin avulla. Barack Obama oli tuolloin neljän vuoden ikäinen.

Uuden presidentin henkilökohtainen historia – Havaijista Harvardiin, sitten Chicagoon, senaattiin ja lopulta Valkoiseen taloon – symboloikin Yhdysvaltojen muutosta. Obaman valinta on ennen kaikkea merkki siitä, että valkoisten amerikkalaisten ennakkoluulot ovat viime vuosikymmenien aikana merkittävästi vähentyneet. Tämä on erityisen selvää nuoremman sukupolven kohdalla: alle 40-vuotiaiden äänistä huomattava enemmistö meni Obamalle.

Obama on esimerkki uudenlaisesta afrikkalais-amerikkalaisesta poliitikosta, joka on – toisin kuin esimerkiksi Jesse Jackson ja Al Sharpton – jättänyt historialliset vääryydet ja kaunat taakseen. Ainakin retoriikkansa perusteella Barack Obama on ”värisokea” poliitikko. Hänen valintansa on tärkeä ja rohkaiseva merkkipaalu Yhdysvaltain rotukysymyksen historiassa.

Lisää aiheesta:

Obaman ulkopoliittinen työlista

Ulkopolitiikan Dream Team