Ulkopolitiikan Dream Team

Obaman ulkopoliittinen työlista

Jussi Hanhimäki

Obaman tekemät tärkeimmät ulkopoliittiset nimitykset ovat osoitus uuden presidentin pragmaattisesta otteesta. Suuria yllätyksiä ei tullut.

Hillary Clintonin nimittäminen USA:n ulkoministeriksi (Secretary of State) oli ehkä rohkein Barack Obaman päätöksistä. New Yorkin senaattori ja entisen presidentti Bill Clintonin vaimo on valovoimainen poliitikko, jonka edesottamukset voivat hyvinkin johtaa tietynlaiseen kilpailuasemaan Valkoisen talon ja State Departementin välillä. Pystyykö Obama pitämään Hillaryn ”kurissa”? Onko Clinton valmis ottamaan käskyjä entiseltä kilpailijaltaan? Mikä tulee olemaan Bill Clintonin rooli? Nämä kysymykset aiheuttavat hermostunutta keskustelua Washingtonin sisäpiirissä.

Toisaalta Hillary Clintonin nimitys voidaan tulkita poliittiseksi mestarinnäytteeksi. Demokraattisen puolueen sisäinen taistelu on nyt ainakin osittain mitätöity. Ulkoministerin asemasta on vaikea lähteä haastamaan istuvaa presidenttiä vuoden 2012 presidentinvaaleissa, oli Obaman suosio miten alamaissa tahansa.

Clintonilla on myös hyvät kontaktit Lähi-idässä ja eräs hänen päätehtävistään tulleekin olemaan Israelin ja Palestiinan rauhanprosessin elvyttäminen. Realistiset toiveet läpimurtoon ovat vähäiset, mutta Obaman ei näin tarvitse itse käyttää poliittista pääomaansa tähän tehtävään.

Robert Gatesin valinta puolustusministeriksi on selkein esimerkki siitä, että Obaman ulkopolitiikka tulee tärkeiltä osiltaan jatkamaan Bushin linjaa. Gates – joka on työskennellyt seitsemän eri presidentin alaisuudessa – on ollut Pentagonin johdossa jo muutaman vuoden. Hänen roolinsa on ollut tärkeä Irakin ja Afganistanin suhteen. Ja hänen mielipiteensä tuntuvat käyvän hyvin yhteen Obaman kanssa: Irakista on vähitellen vetäydyttävä, ja Afganistaniin lähetettävä lisää joukkoja.

Kuten Obama kampanjan aikana monesti sanoi: hänen mielestään Irak oli ”väärä sota” (joskus ”tyhmä sota”). Afganistan oli hänen mielestään terrorismin vastaisen sodan tärkein näyttämö. Tästä uusi demokraattinen presidentti ja tehtävässään jatkava republikaani puolustusministeri tuntuvat olevan samaa mieltä. Onko Afganistanin sota voitettavissa, on toinen kysymys. Ilman neuvotteluja maltillisten talibanien kanssa se voi osoittautua mahdottomaksi.

Obaman kaksi muuta tärkeää ulkopoliittista henkilövalintaa ovat olleet merijalkaväen kenraalin James Jonesin nimitys turvallisuuspoliittiseksi neuvonantajaksi ja Susan Ricen nimittäminen YK-lähettilääksi. Jälkimmäisen rooli ei ole erityisen selkeä, mutta hänen aikaisempi toimintansa USA:n ulkoministeriön Afrikan asioiden päällikkönä voi viitata siihen, että pitkään laiminlyöty maanosa nousee tärkeysasteikossa hiukan korkeammalle.

Jones on Obaman tiimin jokeri. Entisenä Naton komentajana ja John McCainin neuvonantajana hänellä on sekä tärkeää kokemusta että poliittisia yhteyksiä. Turvallisuuspoliittisena neuvonantaja Jones myös työskentelee fyysisesti lähimpänä presidenttiä (hänen toimistonsa on Valkoisessa talossa).

Obaman ulkopolitiikan tiimin valintoja on yleisesti ottaen pidetty hyvinä. Jotkut niistä – ennen kaikkea Hillary Clintonin rooli – herättävät kysymyksen siitä, onko nimitykset tehty ensisijaisesti kotimaan politiikkaa silmälläpitäen. Obama on kaikesta huolimatta tehnyt valintansa tarkkaan harkiten, pragmaattisin perustein ja – joidenkin kannattajiensa pettymykseksi – korostamalla jatkuvuutta muutoksen sijaan.

Lisää aiheesta:

Obaman ulkopoliittinen työlista

Värisokea presidentti