Kirjatutka: Bushin ulkopolitiikan vakuuttava puolustus

Timothy J. Lynch ja Robert J. Singh: After Bush – The Case for Continuity in American Foreign Policy. Cambridge University Press 2008, 396 s

Markku Ruotsila

Eurooppalaiseen keskusteluun on iskostunut loppupäätelmä George W. Bushin kaudesta Yhdysvaltain pimeyden vuosina, joiden aikana maa hairahtui pahasti omista perinteistään ja arvoistaan. Mantraa Bushin ulkopolitiikan pahuudesta toistetaan joka suunnalta itsestäänselvyytenä.

Kaksi Lontoon yliopistossa toimivaa brittiläistä valtiotieteilijää, Timothy Lynch ja Robert Singh, ovat kirjoittaneet teoksen, joka on toista mieltä. Heidän tutkimuksensa After Bush: The Case for Continuity in American Foreign Policy on Bushin politiikan vakuuttava puolustus, jonka mukaan Bushin suuret linjaukset ovat olleet oikeita ja kannatettavia, tulosta tuottaneita ja välttämättömiä.

Lynch ja Singh osoittavat, kuinka Bush on vain soveltanut yhdysvaltalaista ulkopolitiikanteon traditiota, jossa pragmaattisesti käytetään omien hankkeiden apuna muita maita, kun siitä on hyötyä, ja muuten toimitaan yksin. Nykymallinen YK ei kirjoittajien mukaan kykene puuttumaan terrorismiin ja kansanmurhiin, joten on koko maailman etu, että oma-aloitteisesti toimiva suurvalta haluaa niin tehdä.

YK:n ohittavan voimankäytön tulee olla edelleenkin mahdollista, Lynch ja Singh korostavat, sillä syyskuun 2001 jälkeen jokaisen vastuullisen valtionpään täytyy toimia olettaen, että pahin mahdollinen skenaario on totta tässä ja nyt. Bushin oppi ennaltaehkäisevästä sodasta pohjaa jo maalaisjärjellä käsitettävissä olevaan oletukseen, että maailmanlopulla uhkaavien toimintaan tulee puuttua ennen kuin uhkaukset käyvät toteen.

Kantansa tueksi Lynch ja Singh esittävät “kolmen t:n yhtälön” tyranneista, terroristeista ja teknologiasta. Tämän mukaan on toimittava välittömästi, tarpeen mukaan sotilaallisesti ja unilateralistisesti, kun on olemassa ilmeinen vaara, että jokin tyranni antaa joukkotuhoaseiden tuotannon mahdollistavaa teknologiaa terroristijärjestölle. Tämän kriteerin mukaan myös Irakin sota oli kirjoittajien mukaan välttämätön, ei valinnainen.

Bushia ei kuitenkaan tulisi leimata pelkästään asevoimaan turvaavaksi presidentiksi. Lynch ja Singh osoittavat, että Irakin sotaan käytetään vähemmän verovaroja suhteessa bruttokansantuotteeseen (alle 4 prosenttia) kuin Vietnamin sotaan (yli 9 prosenttia) tai toiseen maailmansotaan (30 prosenttia). Pehmeän voiman käyttöön ja tiedustelutyöhön Bush on kuitenkin ohjannut enemmän varoja kuin yksikään toinen presidentti sitten kylmän sodan alun.

Bush on ymmärtänyt, että terrorismin vastainen taistelu on monien sukupolvien hanke, jonka voittaminen edellyttää demokratian ja markkinatalouden levittämistä. Bushin ohjelman ensisijaisena tarkoituksena onkin tukea islamilaisten kansojen omaehtoisia yrityksiä sovittaa yhteen uskonsa luovuttamattomat perusperiaatteet ihmisoikeuksia kunnioittavien markkinatalous-demokratioiden kanssa.

Tämän perusteella Lynch ja Singh päättelevät, että Bush on uusi Truman. Kuten Truman kylmän sodan alussa, hän on vastannut aikansa eksistentialistiseen uhkaan luomalla kokonaisvaltaisen toimintaohjelman, jolle ei ole realistista vaihtoehtoa. Jatkossa Bushin vannoutuneimpienkin vastustajien on pystyttävä vastaamaan Lynchin ja Singhin käänteentekevään päätelmään ja sen perusteisiin.