Kirjatutka: Vakoojia, maanpettureita

Anneli Calder et al (toim.): Minä vakooja: vakoilun ja vastavakoilun vaiettu totuus. Valitut Palat 2007, 384 s.

Kukka-Maaria Kuisma

Neuvostoliiton naapuruuden luomat sisäiset ja ulkoiset turvallisuusuhat määrittelivät pitkälti itsenäisen Suomen ilmapiiriä sen ensimmäisten vuosikymmenten ajan. Idän ja lännen rajalla sijaitsevassa maassa onkin vakoiltu ja vastavakoiltu vilkkaasti.

Minä vakooja -teos valottaa Suomen vaietun tiedusteluhistorian syitä ja seurauksia. Se kuvaa Suomen vakoilu- ja tiedustelutoimintaa vuosina 1917–1956 sekä kertoo mielenkiintoisia tarinoita vakoojista – ja maanpettureista. Mukana on poliitikkoja, sotilaita, kulttuurihenkilöitä ja desantteja. Joukossa on sekä kansallisia ikoneja kuten kirjailija Hella Wuolijoki ja sotasankari Lauri Törni että tuntemattomampia yksityishenkilöitä, joiden ratkaisut ja teot ovat osaltaan vaikuttaneet Suomen historian kulkuun.

Vakoojaksi ryhtymisen taustalla piilee melkoinen motiivien kirjo. Joidenkin kohdalla ratkaisu pettää maansa perustuu ideologisiin syihin, toiset päätyivät vakoilutehtäviin henkilökohtaisen edun toivossa tai lähes vahingossa, kuten matruusi Tauno Nurmi, joka toimi jatkosodan aikana Suomen vastavakoilijana Turussa.