Nykyistä kansainvälistä järjestelmää kuvataan usein "kompleksiseksi keskinäisriippuvuudeksi", "turbulenssiksi" tai jopa "kaookseksi". Sanat ruokkivat helposti tunnetta ylenmääräisestä mutkikkuudesta ja epämääräisyydestä. Siksi on tärkeä palata peruskysymyksiin: Mitkä ovat historiallisen kokemuksen ja alan tutkimuksen perusteella järjestelmän kehityksen pääulottuvuudet? Entä pitääkö valtiollisuus yhä pintansa?